Harvalle ihmiselle hyttynen merkitsee mitään positiivista. Lähinnä sitä pidetään kesään kuuluvana kiusaajana, joka tulee tappaa hinnalla millä hyvänsä. Samaten kärpäset, jotka eivät edes vahingoita ihmisiä mitenkään. Ymmärän kyllä että pienelle eläimelle on vaikea antaa suurta arvoa, eihän se edes reagoi arvostukseen tai rakkauden osoituksiin mitenkään. Minusta kuitenkin kaikilla eläimillä tulisi olla edes perusarvo ihmisten silmissä. Ideaalista olisi rakastaa ja arvostaa kaikkia yhtä paljon, nostamatta edes omaa lajiaan korkeammalle.

Luin juuri  novellikokoelmaa Koiranelämää, jossa oli koiratarinoita. Suurimmassa osassa koira teki jotain, tai sille tapahtui jotain. Hyvin monessa tarinassa koiran arvo myös nousi tai laski omistajan/ ihmisten silmissä. Ijhan ymmärrettävää että jos koira tappaa toisen koiran tai vauvan tai tekee jotain muuta, siitä vaistomaisesti pitää vähemmän, luottaa siihen vähemmän. Novellikokoelmassa kuitenkin oli tarnoita, joissa pennusta odotettiin jotain isona, eikä se sitten vastannutkaan odotuksia, jolloin siitä alettiin pitää vähemmän. Olen huomannut saman ilmiön "oikeaasakin" elämässä. Pettymys vähentää rakkautta, vaikka eläin itsessään ei muutu. Alkoi suorastaan harmittaa tämä, kyllähän eläin sen muutoksen huomaa, siitä miten sitä katsotaan, ehklä myös kohtelusta, monista pienistä ja ei niin pienistä asioista. Kuitenkaan se ei ymmärrä mistä muutos johtuu.

Nyt täytyy lähteä katsomaan telkkaria ja päättää tämä vollotus pikku elukka parkojen takia. Totean siis vain että ihmiset on perseestä, syvältä ja poikittain ulos tulossa. Saatana.